Joulukuun alun mä rämmin pohjamudissa ja epätoivo meinas viedä mukanaan tenttien ja eri tehtävien deadlinejen kanssa. Sitten oli loma. I-HA-NA LOMA! Viikko ensin lännessä, sitten jouluksi kotiin ja joulun jälkeen mies tuli mun luokse itään. Uusi vuosi vietettiin taas lännessä.

Uutena vuotena meille meinas tulla pientä kriisiä, mutta se saatin selvitettyä seuraavana aamuna. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Loman lopussa mies oli viemässä mua juna-asemalle kun se tarttu mua kädestä kiinni. Se sano: "On mennyt niin loistavasti nää kolme viikkoa kun ollaan oltu yhdessä, että ihan tosissani sanon, että haluun muuttaa sun kanssa yhteen." Mä siinä pienen kyyneleen tirautin onnesta. Tämä mies haluaa mut, vaikka se on nähny mun rumimman puolen, mitä en ikinä ole edes itse itsestäni aiemmin tiennyt.

Ja voin kertoa, että seuraava tauko meidän näkemisessä, joka kesti 2 viikkoa, tuntui normaalia kamalammalle. Loman aikana mä olin tottunut toisen hyvänyön suudelmaan illalla nukkumaan mennessä ja hyvän huomenen suudelmaan aamulla herätessä. Mä olin tottunut toisen hengitykseen, kun nukuttiin lusikassa ja toisen harjaamaan mun hiuksia saunan jälkeen. Ja kun tämä mun unelmien mies sanoi mulle tämän kolmen viikon jälkeen noin kauniita sanoja, mä en olis kestäny eroa hetkeäkään.

Oli turhauttavaa yrittää keskittyä koulutehtäviin, kun ikävä toisen luo kolkutti takaraivossa taukoamatta. Vähän eroahdistusta yritettiin helpottaa katselemalla kämppiä. Mä selvitin mun opiskelujen loppukevään ja koko loppuvuoden aikataulua ja tajusin, että mun kurssit päättyy jo helmi-maaliskuun vaihteeseen(!!!).

Mies oli mun luona viime viikonloppuna ja sunnuntaina darramöllötettin mun sohvalla ja alettiin ajan kuluks kattoo kämppiä. Me löydettiin se! Meidän yhteinen koti! Mies soitti siitä samantien sen kämpän vuokraisännälle. Ne sopi näytön keskenään. Ja kun Mies sitten eilen kävi sen kämpän katsomassa, se soitti mulle sen jälkeen maailman onnellisimpana: "Se on niiin meidän koti!"

Avaimet käteen viikolla 9.

Voiko nainen olla enempää onnellinen? Mun unelma, mitä oon unelmoinut siitä lähtien, ku mä Mieheen viime kesänä tutustuin, on toteutumassa! Hyvänyön -puhelut muuttuu hyvänyön suudelmiksi, joka iltaisiksi. Ja aamuisin saan herätä tuijottamaan mun rakkaani ruskeita silmiä. Voisin harkita jopa ryhtyväni aamuihmiseksi sen takia, että voisin katsella mun Miestä enemmän.

Mä oon NIIIIN fiiliksissä, etten malttais pysyä housuissani ollenkaan. Mulla on tulossa niin upea ja muutosten täyteinen kevät, että ihan pyörryttää ja vatsaa pistelee.

Tällä hetkellä mä olen NIIIIN onnellinen <3